Ei se aamu ehkä niin karseen aikanen enää ollut, mut kahvi teki silti terää. Mummoki tajuaa, ettei aamu lähe kunnolla käyntiin ilman kahvetta ja muistaa nykyään ladata keittimen valmiiksi. Kyl siitä aika monta kertaa joutu valittaan sille ennen, mut vanhukset nyt on mitä on, ainakin siis muistiltaan.
Söimmä siinä muutaman perunalastun elikkä sipsin aamupalaks. Kattelin eilisiä lautasia pöydällä. Mitäs ne siinä tekivät? Oisko joku lorvikatari iskenyt mummoon?
Joo, pesin sit hampaanikin aamulla. Jotenki semmonen kutkutus, että vois päästä pussaileen. Se touhu on paljon mukavempaa, ku ei tartte hermoilla et haiseeko henki. Vaik enpä nyt tiedä haisisko mulla muutenkaan.
Mut niin, päätin sit oikein panostaa ja pyysin Marja Hassu-Haisu-Hapsu- no mikä ikinä sen sukunimi nyt vielä onkaan treffeille ihan lähimpään kahvilaan. Se tietty suostu. Vähän aikaa istuttiin ja ihmeteltiin säätä. Oli ihan nätti päivä joo. Mut jotenkin se rupes sujuun koko ajan vaan paremmin.
Oikeestaan vois sanoa, että tosi hyvin. Mun henki oli mintunraikas eikä Marjalla ollut mitään sitä vastaan, ku painoin huuleni sen huulia vasten. Oli se ehkä vähän kömpelö pusu, mutta oon varma, että Marjakin oppii paljon kuhan sille antaa aikaa. Nii ja niitä pusuja.
Suukon jälkeen oli hetken olo, et mitäs nyt. Mut mä oon rento jätkä ja kevensin tunnelmaa parilla vitsillä. Saattohan se olla, et ne oli hippasen härskejä, kun Marjavähän punasteli ja vilkuili ympäriilleen. Mut kyl se sit naurokin.
Osaan mää olla ihan herrasmiäskin. Suuteloin hellästi sen käsiä. Ne oli aika pehmeet. Niillä on varmaan kotona tiskikone eikä Marja taida muutenkaan olla mikään kovan työn tekijä. Mut hyvältä sen kätöset tuntusivat!
Tunnelma kuumeni aika nopeasti lähelle syttymispistettä. Siinä vaiheessa mua harmitti aika tavalla, että tavattiin julkisella paikalla. Ymmärrätte varmaan mitä meinaan!
Taisin sit siinä pyytää Marjaa tyttöystäväkseni. Se suostu. Tais olla vähän liikuttunutkin, ku kimalsi silleen jännästi sen silmät. Tai sit se johtus tuulesta?
No joo, siinä vaiheessa niin sanotusti luonto kutsui ja tartti ettiä hyyskä käyttöön. Siinä hermopaskalla istuessani vähän miettisin, et mitä oon mennyt tekeen. Marja oli joku kirjailijapiipertäjä ammatiltaan ja lukutoukka mut muuta en mää siitä sit oikein tiennytkään. Mut ko avasin oven ja näin Marjan iloisen persoonan oven takana oottamassa syrän hyppäsi silleen onnesta. Kyl se on vaan niin hieno nainen toi Marja, kun ootti kiltisti vessan oven takana eikä ees näplännyt puhelintaan. Kai sillä oli jo ikävä mua.
Tästä kauniista eleestä vakuuttuneena kaivoin taskustani mummon antaman sormuksen. Se ku tahtos kovin nähä mut naimisissa ja sano, että pirä mukanas, ei sitä koskaan tierä, koska joku on tarpeeks lääpällään ja hormoonihuurussa, että suostuis. Viisas nainen toi mummo. Ois kovasti harmittanut, jos en ois voinut rengastaa muijaani saman tien.
Kai se sormus oli tarpeeks hiano, ku sain semmosen hempeen pusun Marjalta. Tarttee myöntää, et se tuntu tosi hyvältä. Oli ihan jees-meininki siinä niitten kuppasten vessojen edessä.
Kysäsin Marjalta, et mitäs tuleva rouva Hinneri. Se hyppäs syliin ja näytti ilosemmalta ku ikinä. Naiset on tommosia. Romantikkoja tai jotain. Mut sit Marjan piti lähtee töihin tai johki, en mää niin tarkkaan jaksanut kuunnella. Et semmoset treffit ne oli. Oltiin niin rakastuneita, et unohdettiin tilata sumppejakaan. Hyvä niin. Kuitenkin toi ois pistänyt mut maksaan. Pahimmassa tapauksessa jonkun fiinin leivoksenkin!
Menin sitten kotiin. Ei telkkarista mitään tärkeää tullu, mut kattelin aikani kuluksi jotain EM-painia. Jotenkin nolot ne trikoot ja semmonen halailu. Ei oo miesten hommaa semmonen, sanon mää. Mut siinä matseja sivusilmällä tuijotellessani sain Marjalta viästin. Sano, että on ikävä ja et treffattaisko jo taas. Mää vastasin sille, että mikäpä jottei. Miettisin vähän, et jos se on reilu, se vois tarjota jonkun hyvän illallisen, ku kahvilatreffit meni tavallaan mun piikkiin.
Mut voitteko kuvitella, se vei mut johonkin vaatekauppaan. Johonkin ökyilijöitten vaatekauppaan vieläpä. En sit tiedä, yrittikö se tehä vaikutusta. Ku en mää ainakaan mitään uusia kuteita tartte. Kyl me siinä vähän muhinoitiin, mut ei sitä ihmisten ilmoilla liikaa voi. Tulee joku pollari valittaan tai joku.
Marjan sovittaessa jotain ylihintaista hepenettä juttelin yhen nätskän punapään kanssa. Sillä ei tuntunut olevan mitään kiirettä mihkään. Jos mulla ei ois jo omaa muijaa se punapää ois voinut olla harkittemisen arvoinen. Mut pidin näppini ja kieleni kurissa, ku Marjakin oli lähellä.
Toivotin sit sille naiselle hyvät yöt. Sillä oli muuten ihan laittoman lyhyet shortsit. Grrr! Marja tuli sovarista ja valitti, että pusero ois saanut sen näyttään läskiltä. Musta Marja on just sopivankokoinen. Pitää sitä olla jotain mistä puristaakin. Ainakin rinnoissa. Marja sanoi, että oli ollut ihana päivä ja että toivottavasti nähdään pian. Sen piti siis mennä kotiinsa nukkuun, kun huomenna se menis taas töihin. Kuulostaa niin tylsältä ja aikuiselta. Mut kai se on sitä vastuullisuutta. Ja oishan se hyvä, että mun muija tois vähän rahaakin kotiin.
Mäkin sit menin kotiini. Iltatoimia suorittaessani iski semmonen ihana kutkuttava tunne, vähän melkein ku ois ollut perhosia vatsassa, mut kivampi. Huomenna voisin lopultakin saada Marjalta. Niin tiiättehän, seksiä!
xoxoxo Arska
