Get me outta here!

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Moi dudes!


 Uusi päivä, uusi aamu. Kahvinkeitintä ei oltu ladattu valmiiksi, niin jouduin juomaan colaa aamupalaksi. Ei alkanut aamu siis hyvin!

Kattelin siinä ympärilleni, kun jostain tunki nokkaan pahaa hajua. Emmää niin tiedä, mistä se tuli. En se mää ainakaan ollut, kun suihkussakin kävin ihan hiljattain.


 Mut joku kyllä oikeasti haisi. Sanon suoraan, kotona haisi sinä aamuna melko paskalta.
 Päästin naapurin katin ulos. Ehkä se oli se, mikä haisi. Mut ei se oikein auttanu.

Siinä mä kattosin pöydällä olevia kortsupaketei ja aattelin, et jokin on vinossa. Siitä mää sen tajusin. Mun mummo on semmonen häveliäs ihminen, ei se jättäisi ehkäisyvälineitä lojuun tolleen miten sattuu. Oikeen ku rupesin funtsimaan, ei sitä oo näkynyt pariiin päivään ainakaan. Hokasin lopulta penkoa muistia, siis kännykän muistia ja siällä se olikin. Mummon Espanjan loma. Ois vielä 12 päivää reissussa.

Aika törkeetä tommonen reissaaminen. Kattelin siinä surkeena jääkaappiaki. Kaikki näytti olevan syöty tai homees. Enkä mää oikeen tykkää syärä ulkona.
 Ei siinä auttanu, ku mennä haukkaan raitista ilmaa. Kivaa kyllä, näin pari meirän kylän flikkaa. Niistä oli kiva jutella mun kaa. Mut joteki niille tuli kiire, ku rupesin esitteleen niille mun autoa. Vaatii se viäl vähän tötä, mut sain tosi halvalla naapurin Penalta, ku ei menny  katsastuksesta iha läpi. Kyl mä sen vielä reeraan.
 Noo, kysäsin Marjaa kylään ja se tiätty suostu. Ovella se katto mua pitkään ja kysäsi et jos oltais kuitenkin ulkona. Siinä me sit kuherreltiin ja pussailtiin ja kourittiin toisiamme. Rupes ihan mahottomast panettaan ja tais olla Marjalla samat miälessä.
 Ylpeenä isäntänä vein Marjani salaseen kutemapuskaani. On nii kätevää olla pihalla semmonen, ko aina ei kaikkia naisvieraita voi vierä syystä tai toisesta sisälle.


 Ai että, et oli kivaa! Marja vähän jänskäs, et jos joku näkee tai kuulee ja koetti olla nii hiljaa nii hiljaa. Mut kyl se silti tiäsi mitä tehä ja mä nyt tietty oon aika peto. Et sanoisin semmonen 4/5 noin ekaks kerraksi yhessä.
 Mää menin si yksin nukkuun omaan petiin, ku olin pussannu Marjaa hyvästiksi. Siinä unta koettaessani mää tuumisin et ois pareve jouruttaa häitä, et sais sitä aamukaffetta ja ruokaaki taas.

 Tais tulla tällä kertaa lyhempi juttu, mut tasoa senki erestä. Ans kattoo, jos ens kerralla praattaisi jo häistä!

xoxoxo Arska

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Terse!

 Ei se aamu ehkä niin karseen aikanen enää ollut, mut kahvi teki silti terää. Mummoki tajuaa, ettei aamu lähe kunnolla käyntiin ilman kahvetta ja muistaa nykyään ladata keittimen valmiiksi. Kyl siitä aika monta kertaa joutu valittaan sille ennen, mut vanhukset nyt on mitä on, ainakin siis muistiltaan.

 Söimmä siinä muutaman perunalastun elikkä sipsin aamupalaks. Kattelin eilisiä lautasia pöydällä. Mitäs ne siinä tekivät? Oisko joku lorvikatari iskenyt mummoon?
 Joo, pesin sit hampaanikin aamulla. Jotenki semmonen kutkutus, että vois päästä pussaileen. Se touhu on paljon mukavempaa, ku ei tartte hermoilla et haiseeko henki. Vaik enpä nyt tiedä haisisko mulla muutenkaan. 

 Mut niin, päätin sit oikein panostaa ja pyysin Marja Hassu-Haisu-Hapsu- no mikä ikinä sen sukunimi nyt vielä onkaan treffeille ihan lähimpään kahvilaan. Se tietty suostu. Vähän aikaa istuttiin ja ihmeteltiin säätä. Oli ihan nätti päivä joo. Mut jotenkin se rupes sujuun koko ajan vaan paremmin.
 Oikeestaan vois sanoa, että tosi hyvin. Mun henki oli mintunraikas eikä Marjalla ollut mitään sitä vastaan, ku painoin huuleni sen huulia vasten. Oli se ehkä vähän kömpelö pusu, mutta oon varma, että Marjakin oppii paljon kuhan sille antaa aikaa. Nii ja niitä pusuja.
 Suukon jälkeen oli hetken olo, et mitäs nyt. Mut mä oon rento jätkä ja kevensin tunnelmaa parilla vitsillä. Saattohan se olla, et ne oli hippasen härskejä, kun Marjavähän punasteli ja vilkuili ympäriilleen. Mut kyl se sit naurokin.
 Osaan mää olla ihan herrasmiäskin. Suuteloin hellästi sen käsiä. Ne oli aika pehmeet. Niillä on varmaan kotona tiskikone eikä Marja taida muutenkaan olla mikään kovan työn tekijä. Mut hyvältä sen kätöset tuntusivat!
 Tunnelma kuumeni aika nopeasti lähelle syttymispistettä. Siinä vaiheessa mua harmitti aika tavalla, että tavattiin julkisella paikalla. Ymmärrätte varmaan mitä meinaan!
  Taisin sit siinä pyytää Marjaa tyttöystäväkseni. Se suostu. Tais olla vähän liikuttunutkin, ku kimalsi silleen jännästi sen silmät. Tai sit se johtus tuulesta?
 No joo, siinä vaiheessa niin sanotusti luonto kutsui ja tartti ettiä hyyskä käyttöön. Siinä hermopaskalla istuessani vähän miettisin, et mitä oon mennyt tekeen. Marja oli joku kirjailijapiipertäjä ammatiltaan ja lukutoukka mut muuta en mää siitä sit oikein tiennytkään. Mut ko avasin oven ja näin Marjan iloisen persoonan oven takana oottamassa syrän hyppäsi silleen onnesta. Kyl se on vaan niin hieno nainen toi Marja, kun ootti kiltisti vessan oven takana eikä ees näplännyt puhelintaan. Kai sillä oli jo ikävä mua.
 Tästä kauniista eleestä vakuuttuneena kaivoin taskustani mummon antaman sormuksen. Se ku tahtos kovin nähä mut naimisissa ja sano, että pirä mukanas, ei sitä koskaan tierä, koska joku on tarpeeks lääpällään ja hormoonihuurussa, että suostuis. Viisas nainen toi mummo. Ois kovasti harmittanut, jos en ois voinut rengastaa muijaani saman tien.
 Kai se sormus oli tarpeeks hiano, ku sain semmosen hempeen pusun Marjalta. Tarttee myöntää, et se tuntu tosi hyvältä. Oli ihan jees-meininki siinä niitten kuppasten vessojen edessä.
 Kysäsin Marjalta, et mitäs tuleva rouva Hinneri. Se hyppäs syliin ja näytti ilosemmalta ku ikinä. Naiset on tommosia. Romantikkoja tai jotain. Mut sit Marjan piti lähtee töihin tai johki, en mää niin tarkkaan jaksanut kuunnella. Et semmoset treffit ne oli. Oltiin niin rakastuneita, et unohdettiin tilata sumppejakaan. Hyvä niin. Kuitenkin toi ois pistänyt mut maksaan. Pahimmassa tapauksessa jonkun fiinin leivoksenkin!
 Menin sitten kotiin. Ei telkkarista mitään tärkeää tullu, mut kattelin aikani kuluksi jotain EM-painia. Jotenkin nolot ne trikoot ja semmonen halailu. Ei oo miesten hommaa semmonen, sanon mää. Mut siinä matseja sivusilmällä tuijotellessani sain Marjalta viästin. Sano, että on ikävä ja et treffattaisko jo taas. Mää vastasin sille, että mikäpä jottei. Miettisin vähän, et jos se on reilu, se vois tarjota jonkun hyvän illallisen, ku kahvilatreffit meni tavallaan mun piikkiin.
 Mut voitteko kuvitella, se vei mut johonkin vaatekauppaan. Johonkin ökyilijöitten vaatekauppaan vieläpä. En sit tiedä, yrittikö se tehä vaikutusta. Ku en mää ainakaan mitään uusia kuteita tartte. Kyl me siinä vähän muhinoitiin, mut ei sitä ihmisten ilmoilla liikaa voi. Tulee joku pollari valittaan tai joku.
 Marjan sovittaessa jotain ylihintaista hepenettä juttelin yhen nätskän punapään kanssa. Sillä ei tuntunut olevan mitään kiirettä mihkään. Jos mulla ei ois jo omaa muijaa se punapää ois voinut olla harkittemisen arvoinen. Mut pidin näppini ja kieleni kurissa, ku Marjakin oli lähellä.
Toivotin sit sille naiselle hyvät yöt. Sillä oli muuten ihan laittoman lyhyet shortsit. Grrr! Marja tuli sovarista ja valitti, että pusero ois saanut sen näyttään läskiltä. Musta Marja on just sopivankokoinen. Pitää sitä olla jotain mistä puristaakin. Ainakin rinnoissa. Marja sanoi, että oli ollut ihana päivä ja että toivottavasti nähdään pian. Sen piti siis mennä kotiinsa nukkuun, kun huomenna se menis taas töihin. Kuulostaa niin tylsältä ja aikuiselta. Mut kai se on sitä vastuullisuutta. Ja oishan se hyvä, että mun muija tois vähän rahaakin kotiin.
Mäkin sit menin kotiini. Iltatoimia suorittaessani iski semmonen ihana kutkuttava tunne, vähän melkein ku ois ollut perhosia vatsassa, mut kivampi. Huomenna voisin lopultakin saada Marjalta. Niin tiiättehän, seksiä!

xoxoxo Arska

Arskan moi


Terppa!

Mää oon Arto Hinneri, kavereille vaikka Arska. Näin pienessä kaupungissa juorut liikkuu ja tolleen, mutta mää en paljoa puhu. Ainakaan pahaa. Sillä vaan, että oot ehkä jo kuullukin musta. Tai ainakin mun porukoista. Meiän uko ja aka päätti siis tossa vuosi sitten muuttaa Espanjaan, ku pääsivät eläkkeelle.

Täsä on kuva mun talosta. Uko käski pitää siitä hyvää huolta ja niin mä piränkin. Mummo asuu naapurissa ja se välillä auttaa vähän. Siis siivoo ja laittaa ruokaa, tiätte kyllä, semmosia naistentöitä. Joskus ärsyttää, ku se on vallan täällä ravaamassa. Kerran se joutui sairaalaan ja oli kaks päivää poissa ja sano sitten sen jälkeen, että eihän se Arto pärjää millään yksin.
Mää oon siis 24 vuotta vanha. Vaikka itte sanonkin oon ihan kohtuunäköinen sälli. En oo mikään turha tyyppi muutenkaan, omaisuutta on ja älyäkin löytyy. Intistä tosin potkittiin pois, kun niillä ei oo mitään huumorintajua ja amiksessa en ihan viittinyt tarpeeksi usein näyttäytyä, niin ne sano, ettei tartte tulla enää ollenkaan. Hyvä niin.
Tosa oon mää ja jotain mun naapureita. Että mua riepoo toi jantteri. Se on jostain Helsingistä tai ainakin kehä kolmosen sisäpuolelta. Urpo. Muijat on ihan jees, mutta musta molemmat naimisissa. Et en mä niistä silleen.


On mulla yks tytsky, jota oon tässä kattellut. Ihan reipasotteinen muija ja kivat hinkit ja tolleen. Ainoo vaan, että sen nimi on Maike Haas! Maike!! Sehän on joku lehmännimi tai enintään joku hemmetin porkkanalaji! Haaskin kuulostaa ihan tyhmältä. Täsä vähän pohrin, et loukkantuisko toi, jos ehottaisin sille molempien nimienvaihtoa. Tai sit vaan rupeen kutsuun sitä vaikka Marjaksi. Marja Hinneri kuulostaiskin hyvältä!

Tää muija antoi mulle numeronsakin, eli hyvältä näyttää, sano mun sanoneen. Tallensin numeron Marja Hinneri -nimellä. Toivottavasti muidu ei nää sitä ennen kun oon ehtinyt kosiin.

No, tää Marja joutus lähteen kotiinsa ennen ku pääsin ees pussaan. Tylsä juttu mut ehkä parempi niin, kun en tainnut muistaa aamulla harjata hampaitani. Laitoin sit ittelleni iltaruokka. Ei ollut ees vaikeaa, kun mummo oli pistänyt sopivan annoksen valmiiks lautaselle. Mikron präiskiessä ruokaa vähän seinilleen, mä mietin Marjaa. On se vaan kiva likka. Ei mikään lehmä siis. Ois kivaa päästä naimisiin nii ei mummonkaan tarttis täällä alvariinsa enää ravata. Sitä paitsi oon aina tykännyt lapsista. Mulla ei oo kai vielä ainoatakaan. 

Ei kai siinä sen enempää nytten. Rupes väsyttään tää kertominen sen verran, että kävin suihkussa ja iltakusella ja menin sit koisiin. Toivottavasti nään Marjaa huomenna. Vois vaikka kutsua sen käymään. Onhan mulla sen numerokin!

xoxoxo Arska